Mutta, mutta..itse asiaan. Voi pojat meillä oli kivaa! Mä nautin kun pääsin joka päivä ratsastamaan ja nautin myös suunnattomasti siitä, kun näin kuinka onnellisia Oliver ja Viljami oli saadessaan vapaasti kuljeskella ulkona ja SAALISTAA!
Mä olin juuri sillon ratsastamassa, kun Oliver sai elämänsä ensimmäisen kärpästä suuremman saaliin! Kuulemma oli polleana kantanut päästäisen äitini jalkojen juureen ja siinä aikansa kiehnännyt. Elämänsä seuraavan päästäisen todistajaksi mulla oli onneksi kunnia päästä ;). Olin sisällä välipalalla, kun Oliver toi ulkoa elävän päästäisen mun jalkojen juureen pöydän alle. Olipa kiva syödä ja kuunnella sitä "piip..piip" -ääntä, jota päästäinen hädissään päästi. Alkoi jo sääliksi käydä. Mutta siis, tässä tietysti (!) todistusaineisto kyseisestä Oliverin saaliista :). Epätarkkoja, mutta ei auta...! Kuten näkyy, kuvat otettu vasta kun saalis on heittänyt veivinsä..
Viikko meni kaikin puolin vallan mainiosti! Kumpikaan pojista ei kauas lähtenyt, vaan pyöri pihapiirissä. Tai näin oletan. Sen verran usein kävivät sisällä, ettei kaukana voineet käydä.. Saaliita tuli vaikka kuinka paljon. En jaksanut laskea. Kerran Viljami sai myös ihan oikean hiiren. Toi sen tietysti sisälle lelukseen. Vaan ei ymmärtänyt, että sen voisi syödä.. Leikki aikansa ja sitten...hmmm..no, hiiri ei enää leikkinyt..
Lähtöaamuna en uskaltanut riskeerata ja päästää kissoja vapaaksi. Laitettiin molemmat valjaisiin ja mukaanotettuun juoksunaruun siivouksen ajaksi. Tarjoilin myös aamiaisen arvon kissoille terassille auringonpaisteeseen :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti