Kissoilla noin niinkuin yleisesti tuntuu olevan taito esittää säälittävää, reppanaa, "en koskaan saa ruokaa" -olentoa, vaikka oma ruokakuppi olisi täynnä. Mutta oma ruoka on PAHAA. Eihän pientä hentoa, nälkäistä reppanaa voi pakottaa syömään PAHAA ruokaa.. Raukkaparoille on tarjoiltava herkkuja nälkänsä pitimiksi. Erityisesti Viljami on omaksunut tuon käytöksen. Joskin melko hyvin ostamani ruuat on jo pidemmän päälle kelvannut, mutta ei se silti estä tuota kaikkea muuta yllä mainittua.. Usein Viljamin löytääkin päivystämästä herkkukaapin päältä pöydältä:
Ja kuten aiemmin kerroin, on ollut jännä huomata, miten niin Oliver kuin Viljamikin rekisteröi ympäristöään ja ihmettelee kaikkea uutta. Eilen huomasin, kun Viljami katseli "uuden" kattolampun kattoon muodostamia varjoja:
Myöhemmin illalla pakattiin vaatepalautusta H&M:lle, tietysti kaikki yhdessä ;)
Mutta parhaan jutun -tittelin vei tietysti se alkuperäinen pakettinaru:
On se kiva, kun tällaisista pienistä jutuista saa kissoillekin ohjelmaa. Ei tarvitse huolestua, että mussukat tylsistyy. Eikä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, että olisi ollut liian passiivinen kissojen suhteen.
Kun ensin vähän puuhailee, malttaa sen jälkeen taas lepäillä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti